Pipo ja tupsu

Grillikatos on muuttunut tilataideteokseksi. "Pipo ja sen tupsu".
Kuvattu juuri ennen kuin aloin pudotella sen katolta lunta.
Jos lunta tulee vielä lisää, niin eipä tuota katosta kohta ole edes näkyvillä, varsinkaan jos se aikoo romahtaa lumen painosta.

Viiri juuttunut ahtolumeen

Ei viiri pyöri, ei!
Sekin on juuttunut lumeen.
Koko tämän kaaoksellisen lumentulon aikana ei katoilta ole kertaakaan pudonnut lumia alas. Ja sitä on paljon.

Hyvää syntymäpäivää Jonsku!

Voi mun pikkuista koissua.
Tänään on sen synkkärit.  13 v. tuli täyteen. Missä on mun pikkuinen vaavikoira?
Jokainen päivä sen kanssa on ollut yhtä onnen tunnetta. Ja näin se aika vain on mennyt. Vanhuus näkyy jo sen olemisessa ja sydäntä särkee kun sen totean.

Tämä pakkasjakso on sillekin liikaa. Verenkierto noissa lyhyissä jaloissa ei ole enää sitä mitä se on ollut ja ne palelevat tuolla ulkona. Normi asiointikin tuottaa sille ongelmaa. Voi poloinen.
Pakkanen - mene pois.

Kasvava kuu

Klikkaamalla kuvaa, niin nämä avautuvat suuremmiksi.

Päivän lumikuva

Olemme kohta kuukauden saaneet ihailla näitä lumimaisemia. Nyt kuu on kasvussaan (näkyy tuolla puiden takana) ja nyt varmaan sää sitten muuttuu johonkin suuntaan. On luvattu tuulta ja lisää lunta. Katsotaan miten tässä sitten käy. Olisin mieluusti katsellut tätäkin maisemaa. Lisää lunta en olisi kaivannut mutta kait sitä on vain otettava vastaan mitä ylhäältä annetaan. Pakkaset saisivat sijoittua sinne - 5 C. Se sopisi minun hipiälle paremmin.

Bertta ja hinkuvinkulelu

Bertta innostuu harvakseltaan leikkimään ihan omin nokkinensa. Sitä on huisin hauskaa seurata.

Kerrankin ennätin saada kameran mukaan tähän leikkisessioon.

Lunta ja pakkasta on reippaanlaisesti

Aivan aamusella oli pihamittarissa reippaat - 25 C. Reipasta pakkasta vain riittää.
Lumimaisemat vain jatkuvat kun muutakaan kuvattavaa ei ole tarjolla :)

Olemme laajentaneet reviiriämme hupipuolella. Kotiin muutti Elisan viihdpaketti. Jesh! Huisin hauskaa. Näin talvella kun on enemmän aikaa istuskella mukavasti pehmeässä tuolissani ja nautiskella kaikkea telkkarin antamaa mukavuutta.
Eniten olen nautiskellut taivaskanavien tarjontaa eläinten parissa, luonnon monimuotoisuuden seurannassa ja sitten tietty matkustanut nojatuolimatkoja ympäri maailmaa milloin missäkin eksoottisessa kolkassa. HD lähetykset antavat mahtavia visuaalisia elämyksiä.

Kuinka kauan tämä kylmyys jatkuu?

Muistanko näin pitkää kylmää jaksoa olleenkaan sitten minun muistikapasiteetissa? En oikeastaan. Sen muistan että talvella 1981 oli hurjasti lunta ja kylmääkin. Mutta oliko sitä näin pitkään?

Nyt on ollut aikaa tutustua tuohon vihermaailmani hoitoon. Kaikki sisäkukat ovat sen näköisiä etteivät kuunaan selviä kevääseen saakka. Ei ainakaan kukkiakseen.

Ihme kyllä lehtikaktukset porskuttavat hienosti kuten raatokukkakin. Ei, ei ne kuki mutta ovat elinvoimaisen näköisiä. Mutta ne muut - santut ovat kuin pakkasessa seisseitä, nukkatyräkki pudottelee lehtiään ihan hirvittävästi. Toisaalta sillä on kuitenkin aika liuta uusia pieniä lehden alkuja, että toivossa eletään.
Nyt on taas se vaihe vuodesta, että tekisi ihan hurjasti mieli ostaa uusia huonekasveja. Köynnöksiä.
Mistähän moinen ajatus edes on juolahtanut päähäni. Itseni tuntien tuommoiset hätäisesti vettä tarvitsevat eivät menesty minun hoteissa ainakaan kukoistukseen saakka.
Ja onhan minulla tuo hoya carnosa joka on joka vuosi kukinnalla ilahduttanut. Sen tytärtaimet ovat kanssa hyvässä kasvussa, niin ja kirjavalehtinen kultaköynnös, sekin on hengissä vaikka ei mikään ikkunalautojen komistus. Tuossa se on sinnitellyt pari vuotta ja harvakseltaan tekee muutaman lehden. Olenkin ihmetellyt että mikä simpuran kasvi nyt tuokin on. Normi kultaköynnös olisi jo valloittanut puoli seinää, mutta tämä vain sinnittelee muutamien lehtiensä kanssa.

Haapa kaatuu

Noin kolme vuotta sitten kaulattujen haapojen kaato on alkanut.
Niistä on tullut niin kaposia ja rumia omalla paikallaan, puhumattakaan siitä että vievät kaiken mahdollisen valon ympäriltään. Paikalle jää vain komeimmat haavat.

... ja muutama kuva lisää