Purin vanhan (siis tosi vanhan) sliparin alun joka taas kerran oli jäänyt toteuttamatta. Huomasin liian myöhään etten halua harmaata, en taatusti.
No nyt ne kippuraiset langat vääntyvät villasukiksi. Ne ovat semmoisia takuujuttuja, niillä kun on käyttöä ja valmistuvat tuota pikaa.
Sofia lehti jäikin siihen kutimen alle. Se on hieno julkaisu ja jotenkin oon kuin argeologi kun tutkin sen kirjallisia aarteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti