Makkarin remontti on valmis ja olemme päässeet nukkumaan ihan oikeaan paikkaan. Tuttua ja turvallista.
- Suuria kurkiauroja on mennyt nyt meidänkin talon päältä. Äänestä ne olen huomioinut, muutoin olisi jäänyt huomaamatta. Jotenkin niin surullinen tunne kun nuo upeat linnut lentävät pois talven alta. Isoin joukko kurkia otti talomme yläpuolella korkeutta ja järjestäytyivät auroihin. Upea spektaakkeli.
- Olen avannut ulkolinnuille siemenautomaatit. Suosio on suuri. Siellä käy syömässä tali-sini ja kuusitiaiset. Muutama keltasirkkukin on havaittu. Niin ja olihan siellä eilen kaksi närheäkin joitä täällä asustaa. Onneksi tämä on niin metsässä että harakat ja varikset eivät meidän pihalla viihdy. Oraviakaan ei ole kuin yksi, joten ruokaa riittää pääsääntöisesti vain pikkulinnuille. Automaatit ovat kepin nenässä joten sieltä siementen ottaminen vaati kurrelta tiettyjä houdin geenejä :D
- Koissu on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Lääkitys on avittanut. Nyt ei enää sillä lailla ahdista sen katseleminen. Aika jännää miten se on oppinut täsmällisen lääkityksen. Lääke on nestettä ja tuskin mikään makunautinto mutta kun sen yhdistää pieneen palaan nakkia niin menee ihan helposti alas. Jopa innokkaasti. Jonsku kun näkeekin, että nyt on lääkkeen aika niin sen innostus on liikuttavaa. Yhdessä täytämme injektion ja siitä sitten tuoliin istumaan. (Nyt tulee se inhokki kohta) Nostan sen huulta ja tuikkaan sen tarkoin mitatun annoksen koissun poskeen. Yäk - maistuu pahalta. Mutta kaiken kruunaa itsin bitsin pieni pala nakkia :)
Vaahterat pudottavat lehtiään ja sitä ei voi olla huomaamatta. Kuivuessaan siinä maassa ne aiheuttavat aikamoisen kahinan kun pienikin tuulenvire niihin tarttuu. Eikä yksistään se, vaan kun kuivunut vaahteran lehti putoaa puusta niin hiljaisessa illassa/yössä se aiheuttaa aikamoisen kopinan ja rapinan. Joskus tossa olen naureskellut itselleni kuinka semmoinen lehden putoaminen on saattanut pelästyttää minut niin pahasti.
