Taas olen tehnyt historiaa.Olin ensimmäistä kertaa (tämän kahdeksan vuoden aikana kun olemme täällä asuneet) omalla tontilla puolukassa . Onhan niitä ollut muutamia puolukan tapaisia, mutta kooltaan jotain mustapippurin kokoluokkaa, ja jotka olen suosiolla jättänyt siementämään metsän sammalpohjaa.
En ole mikään innokas marjojen poimija, selkä kun ei tykkää yhtään kyykyttelystä. Nyt kuitenkin oli sellainen tunne, että kun kerran niitä tuossa nurkilla on, niin pois ne kerään. Juu - ei niitä kamalasti ole, mutta nyt on ite poimittuja puolukoita pakkasessa.
Oletko tietoinen, että huonoselkäisille marjastajille on tarjolla varrellista marjanpoimuria? Kuulemma helpottaa kummasti. Mummollani on tämmöinen käytössä, kun hänellä alkaa nenä vuotamaan helposti verta, jos kyykistelee pitkään.
VastaaPoistaKyllähän ne on pomittava kun niin lähellä kasvaa. Aika huonosti näytti metsässä olevan puolukoita kun mustikkareissulla oltiin.
VastaaPoista