Ilmassa on jo niin syksyn tuntua. Tuoksutkin ovat syksyisiä.
Koissu on hilppasen parempi ja ruokakin taas maittaa. Ei tosin entisellä innolla mutta menee alas hitaammallakin tahdilla. Namiskukkelitkin ovat taas päivän tärkeimpiä tapahtumia. Niitä kun aina annetaan kun ollaan pissikeikat tehty. Jonna peri suuren pussukan extranamukkaa kun sen pitkäaikainen kaippari siirtyi yli 16 vuoden iässä luun muotoiselle pilvenhattaralle oman äitinsä viereen istuskelemaan.
No nyt menemme ell. aatosten mukaisesti odottelemaan mikä on Jonnan voinnin kehitys. Josko tässä päästäisiin vielä päiviä eteenpäin. Kovin pitkiä tulevaisuuden suunnitelmia ei kumminkaan tehdä.
Syksyn tuntua on meilläkin. Päivä kerrallaan ja nauttien joka hetkestä, toivotaan että niitä päiviä on teillä vielä monta edessä yhteiseloa.
VastaaPoistamulla oli joskus koira jolla kanssa läppävikaa .sai siihen lääkkeen ja hyvin pärjäsi monta vuotta ...satu
VastaaPoista