Minua ei oikeastaan paljon mikään enää hetkauta tässä maailmassa.
Tietenkin olen aina takajaloillani jos lapsille taikka eläimille aiheutetaan pahaa taikka niitä kohdellaan huonosti. Jos edellämainitut jätetään pois laskuista, niin yksi asia mikä saa minussa ylenpalttisesti inhon puistatuksia on epäjärjestys ja sotkuisuus. Lika noin yleensä ja ajatuskin siitä että niistä syntyy hajuja, yäk!
Olen katsellut telkusta joskus tämmöisiä hamstraaja ihmisten koteja. Siis aivan käsittämättömiä määriä tavaraa sikin sokin joka paikassa. Mitä nyt polkuja jotta pääsee jotenkin liikkumaan. Pöyristyttävää. Mutta sitten niillä on myös ns. lemmikkejä hoidossa. Ne lemmikit sitten sinne kaiken kaaoksen keskelle tekevät tarpeensa ja kuolevatkin. Mikä hajujen kakofonia mahtaa tollaisessa kodissa olla? YÖK! Eikö ne ole edes kaivannut niitä rojun keskelle kuolleita lemmikkejä? Vielä hengissä olevia ei sitten voida antaa pois ja hoitoon kun ne ovat "niin kaikki kaikessa" ja tämmöinen mummokin jo näkee että suurin osa niistäkin on huonokuntoisia.
Ja mitään ei voi panna pois. Kaikki on avot niin tarpeellista ja rakasta. Ne pitsapojan tuomat paffilootatkin.
Kattotaan miten minun nyt käy kun näin asiaa vatvon ja voivottelen. Varmaan minusta tulee samanmoinen. Täytyykin tästä mennä vähän heittämään jotain turhaketta pois ;)
Tätini on sisustusalalla, ja sanoi että jos suomalaisista kodeista haluaa saada kauniimpia, ensimmäiseksi pitäisi tilata roskalava pihalle. Niin monella on nykyään kaikki paikat täynnä roinaa, jota on joskus ehkä tarvittu tai joka on ollut niin nätti tai niin halpa, ja nykyään vain kerää pölyä. Paloviranomaisetkin valittavat, että nykykotien palokuorma on aivan valtava. Asunnot ovat niin täynnä tavaraa, että jos siellä jokin syttyy, kohta on kaikki tulessa, kun tyhjää tilaa ei ole minkään ympärillä.
VastaaPoistaPyrin noudattamaan mummoni ohjetta: esine ei näytä miltään, jos sen ympärillä ei ole tilaa. Tavaravuoreen hukkuvat kauniit esineet, avaimet ja pahimmillaan lemmikit. Muistan ikuisesti siivoojan uraltani asunnon, jonne oli kadonnut gerbiilipariskunta. Ne olivat karanneet häkistään, tehneet pesän kirjahyllyn taakse ja silpunneet kaiken löytämänsä paperitavaran sen pehmikkeeksi... Enkä löytänyt pesää ennen kuin monen tunnin siivoamisen jälkeen. Huh!