Raaps... raaps.. raaps ja rakot käsissä.

Nyt on haravointi tehty. Tänä vuonna se tuli tehtyä hyvin. Sää suosi haravointia. Lehdet olivat kuivia ja keveitä. Kompostikehikoita täyttyi monen monta. Kuivuus vain nyt vaivaa ja nyt saisikin jo tulla sade sillä hommat on siltä osin tehty.
Kehossa on mystinen määrä pikkuisia lihaksia jotka ovat uinuneet koko pitkän talven. Nyt niitä mystisiä lihaksia särkee ja rakot komeilevat muutoin niin pehmeissä käsissä. Niin - hanskoista huolimatta :) Minun kauniit vaaleanpunaiset puutarhakäsineet ovat nyt riekaleina.
En ole ehtinyt bloggailemaan laisinkaan puhumattakaan että olisin vastaillut mitään. Iltasella on olo ollut niin auvoinen kun on päässyt istumaan pehmeään tuoliin, ettei ole kissaakaan jaksanut sanoa.
Tänään jo otin rennommin ja jopa kiersin kameran kanssa pihalla. Valkovuokkoja on levinnyt kuusien harvennuksen jälkeen laajemmalle alueelle mutta niitä on melko vähän, varmaan kuivuudesta johtuvaa katoa.

Keltakotakuusamassa on jo nuput alullaan. Ei kuunaan uskoisi että se lähtee niin nopeasti kasvuun.

Levisiassa on myös nuput. Ihania pieniä punaisia nystyjä kun oikein läheltä tarkastelee.

Jopa yksi hyasintti päätti kukkia. Ei nyt ihan sen näköisenä kun ne joskus toissa jouluna sain. mutta muutama kukka kumminkin.

Eikö sitten tänään pieni kirjosieppo uros pyrähtänyt suoraan olohuoneen ikkunaan ja heti henki pois. Voi murheen murhetta. Miten mulle tuleekin aina niin kamala olo kun jokin kuolee tuolla tavalla. Pitkän matkaa se oli saapunut pihaamme ja eilen vielä liverteli tässä ympärillä ja nyt jouduin sen hautaamaan. Kaunis lintu.