Lähdimme kivalla joukolla virkistämään mieltämme ja nauttimaan hyvästä ruoasta.
Olivat valinneet laivan vetonaulaksi Kuuban tuntoja. No joo - parempaakin on nähty, onneksi ohjelma ei ollut se meitä vetänyt ajatus. Paljon maallisempaa oli toiveissa - nimittäin jonkun muun laittama illallinen ja se oli aivan sitä mitä olimme odottaneetkin. Kyllä Viikkarin tarjonta on parantunut huiman harppauksen vanhoista muistoista. Nimittäin aika harvakseltaan olen paatilla mennyt muille maille.
Klippanilla oli vielä reilusti lunta (mutta huisisti paljon vähemmän kuin omalla pihallamme).Eikä tuo ilmakaan nyt niin mainitsemisen arvoinen ollut. Laiva kun irtosi rannasta, niin alkoi sade joka täplitti jo muutenkin suttuiset lasit melkein läpinäkymättömiksi.
Tukholma ei myöskään ollut mikään helteen keidas, eikä aurinko päässyt häikäisemään silmiämme. Mitä nyt vähän pilkisteli sadekuurojen välissä.
Luovimme hyvin sään kanssa ja pysyimme kuivina.
Ja menikö kamerastani virta juuri ennen Tukholmaa? No meni. Tukholman kuvat oli otettava kännykällä ja ne ovat sit sitä mitä ovat.
Mutta mukavaa oli.
Paluu reissu oli viileä mutta paikoin oli aivan mahtavan kaunista. Kamera oli ladannut itseään kaupunkikierroksen ajan ja taas tuli tarkempaa kuvaa. Mitä nyt siellä kannella pystyi olemaan. Oli se vaan niin viileää.
Reissu on tehty. Hyvällä mielellä ja masu täynnä on hyvä palata kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti