Grillin ovet on suljettu ja pihatuolien pehmusteet taltioitu grillimajaan.
Korvaton Jeri pitää vahtie sisällä. Jeri on vanha, jotain 60 v. ainakin, mutta vielä haukkuu reippaasti vaikka ei itse korvattomana kuule sitä. Jerin silmät ovat vielä silmät kirkkaat ja terhakkaasti se töpöttää jaloillaan. Ei tietoakaan mistään nivelongelmista.
Jerin tarina juontaa tuonne aivan lapsuuteen, Tätini hankki airedalen terrierin ja minähän olin sen koiran suurimpia ihailijoita. Ikuiseen ruinaamiseen "hankitaan meille koira" kyllästyneenä, äiti oli Ruotsin matkallaan löytänyt tämän ja voi sitä riemua kun sain sen. Nyt minulla oli oma Jeri.
Uskomatonta että se on yhä tallella. Lukuisten mannerten välisten muuttojen takia olin jo unohtanut koko Jerin kunnes sisareni kertoi että hänelläpä oli se yhä tallessa. Jälleennäkemisemme oli riemukas ja tunteellinen.
Jeri on ansainnut paikkansa meidän perheen vahtina nyt kun kaikki oikeat koirat ovat siirtyneet kaluamaan porsaankorvia muihin sfääreihin.
Oiii miten ihana tarina! Ja miten suloinen Jeri-koira onkaan! Onpa mahtava juttu, että hän oli vielä tallessa ja että pääsitte jälleen yhteyteen.
VastaaPoistaKyllä on turha rosmon yrittää pihapiiriä edes lähestyä. Jeri saattaa olla korvaton, mutta noin valppaalla ilmeellä on varma, että hänellä on muita teräviä vahtitaitoja.
Kova poika tuo Jeri onkin. Ikäkoiran ominaisuuksia on hyvä vahtitaito.
PoistaKyllä sinulla on ihana kotivahti, ei se mitään vaikka hiukan karva on harventunut.
VastaaPoistaOlenkin hyvin polleva koiruudestani ;)
Poista