Niitä oli melkein silmän kantamattomiin.
Aluksi niitä ei edes näkynyt kuusikossa, ennenkuin laskeva aurinko osui niihin.
Ensin huomioni kiinnittyi "jotain sinistä" plänttiin. Valon täyttäessä metsän pohjaa, selvisi vasta mikä ihanuuden tyyssija oli edessäni.
Ei niitä ollut mahtavissa rykelmissä vaan siellä täällä ja todella ihmeellisen pimeässä metsässä.
Kaunista oli. Jäi näkemästä hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti