Jos olisin syntynyt prinsessaksi, niin ympärilläni olisi tietenkin linna ja laajat nurmikot eikä mun tarvitsisi missään nimessä haravoida vaikka kuinka olisi ikivanhoja tammia ynnä muuta komeeta lehtipuuta ympärillä.
Ei mikään voi olla niin raskasta kuin juuri tuo haravointi.
Jätin homman kesken.
Odotan että kuolleet lehdet ovat hävinneet matosten ruoaksi talven aikana.
Mulla joka nivel huutaa hoosiannaa.
Siirryn sisätiloihin remppaamaan. Se on tuhannesti helpompaa.
(Vaikka täyttyy sanoa että kyrsii sekin ettei ne tapetit tahdo irrota niillä aineillakaan. Jotain postimerkin kokosia kappaleita vain kerrallaan.)
Ja mä ku vaan haluaisin istua pehmoisessa tuolissani ja kutoa. Nih!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti