Tarkoitus on varmaan pidentää elinkaartani. Ajatus on tietty hieno mutta mihin se aikanaan johtaa? Elikkä loppuelämäni on tylsää kun mitään herkkua ei uskalla syödä - JA - näen jo silmissäni kuinka olen jossain laitoksessa vaakatasossa täysin muiden avusta riippuvainen. Minulle lirutetaan rivakkaan tahtiin jotain velliä suuhun, äkkiseltään pedataan sänky, hoidetaan kuivaa päälle ja suurin vaihtelu päivässä on kun tuo velli vaihtuu puuroon kun ehtoo koittaa. Varmaan keskusradiosta tulee jatkuvalla soitolla jotain humppaa taikka jenkkaa. Tuskin enää silloin on varjoja hankkia mitään uutta musisoitavaa kun hoidettavien vanhusten määrä vain kasvaa.
Well - taidan ottaa nyt jonkun ihan muun ja kauniimman asian ajateltavakseni kuin tuon ikääntymisen laitoksessa. Ehkä nyt vain teen remontin itselleni ja olen pelottelematta itseäni tämän enempää. Hui!
