Maa on yhtä kuiva kuin beduiinin sandaalit. Onneksi on hyvä kaivo josta nostaa pumpulla kasteluvettä. Sadettajan ääni onkin viime päivinä täyttänyt pihamaata. Siitä huolimatta kukkapenkin asukkaat ovat nääntymässä. Ei tässä harjussa vesi pysy. Noh - se on tämä kesä nyt sitten tämmöinen kuivanpuoleinen. Mutta ilma on ollut niin ihana ja siitä olen yrittänyt nautiskella antaumuksella.
Nyt on lennellyt niin paljon perhosia etten muista kuunaan moista nähneeni. Eilen oli sitruunaperhosten esiinmarssi. Niitä oli monia kymmeniä yhtä aikaa ilmassa ja kukissa. Niiden ruokintaa oli nyt helppo seurata kun sallivat minun tulla melko lähelle kamerani kanssa.
Niitä pakkaa kasvihuoneeseenkin enemmän kuin laki sallii. Eivät ne sieltä aina itse ulos löydä joten olen niitä varovaisesti purkin avulla toimittanut takaisin päivittäisiin askareisiin.
Mutta olispa taas pitänyt olla kamera mukana kun oikein jättikokoinen perhonen laskeutui jalalleni. Aivan kuin aavistaen ajatukseni kameranhausta, niin se hävisi saman tien jonnekkin määrittämättömään paikkaan enkä sen koomin sitä nähnyt. Huono säkä!
