Aamu-usvaa pihatiellä
Santut kukkivat vain paremmin ja paremmin.
Uskomaton jopi tuon mullan kärrääminen kompostista kukkamaalle. Tai se mikään kukkamaa oo - mutta semmosesta vaan haaveilen. Voisihan se ollakin, jahka selkä vielä kestäisi.Ole kääntänyt kaikki, pari kesää sitten rakentamani, kohopenkit ja nyppinyt sen tuhannet juurenpätkät pois. Ihan kaikki.
Talikolla kääntäminen ja koko ajan kumartelu tuntuu alaselän nikamissa aika rassaavalta.
Olen myös kaivanut jaloangervot ja sen kaverit vanhasta kukkapenkistä ja siirrän ne alapellon kohopenkkeihin. Kauaksi kaiken maailman koivuista. Ja siellä tuo kosteus pysyy paremmin kuin tuossa harjun rinteessä.
Kasvihuoneen yksi katon laseista oli lohjennut ja mies sen korjasi hankkimallaan uudella lasilla. Maa on liikkunut kasvimaan alla siten että se on muutamasta kohdasta hieman ilmassa. Toivottavasti kestää nyt kumminkin hajoamatta vielä muutamia vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti