Meidän pihassa on kaksi västäräkki urosta. Kuvassa oleva on pesueen isä ja mamma hautoo jo toista poikuetta. Edellisestä poikueesta syntyi yksi joka sitten koki jonkin onnettomuuden ja nilkutti ennen juhannusta huolestuttavasti ja oli silminnähden laiha. Ruokaa se sai kiinni pyrähtämällä mutta juoksuun sen jalat eivät sopineet. Se aina hakeutui meidän seuraamme koska oli varmaan huomannut että olen tosi hyvä hyttys magneetti.
Nyt sekin on kunnossa ja juoksentelee tuolla ihan kuin muutkin mutta pikkisen pieni se on. Uskon sen kumminkin tuosta pulskistuvan jahka aikaa kuluu.
Leikkiessäni uudella kameralla löysin nuo pienet poikaset aidantolpan päästä istuskelemasta. Mamma oli varmaan käskenyt niiden kököttää siinä kunnes saavat ruokaa. En olisi millään meinannut niitä huomata muuta kuin kameran linssin läpi.
Elämä menee vielä sormen paranemista odotellessa. Onneksi vamma on pikkurillissä, sillä mikä sen naisellisempaa kuin rilli pystyssä liikkuminen. Noh - se tuppo siinä pikkurillin huipussa ei taida olla kovinkaan fiiniä mutta - so what!!
Ihania nämä lintuperheet, aamusta pitävät hiukka liian kovaa meteliä ;-) Meilläkin västäräkillä pesä kotopihapiirissä ja en voinut mennä kukkapenkkiä hoitamaan kun oli ruokinta-aika västiksellä. Nyt on ollut ihanan lämpimiä päiviä, hyttysiä vaan liikaa ja aikamoista myrkkyä niistä saa, syhyy pistämät pitkään.
VastaaPoistaTia - jotenkin tuntuu että lintusten laulua on vähemmän kuin esim. pari viikkoa sitten. Mutta enemmän kuulee poikasten sirkutusta kun kerjäävät vanhemmiltaan ruokaa. Aivan - tosi paljon on hyttysiä tänä vuonna. Ainakin niitä rittää poikasten ruokintaan.
PoistaPolvet menee aina veteliksi, kun näkee linnunpoikasia. Ne on jotenkin hirmu suloisia vauvahöyhenineen :)
VastaaPoistaOvatkohan nuo täplikkäät pojat rastaan lapsia? Räkätin? Niin valppailta näyttävät.
Hienosti olet saanut lintuset kuvattua!