Valokuvanäyttely

Kaunis päivä kauniissa paikassa.

Olin todella ylpeä että sain olla kutsuttujen joukkossa katsomassa valokuvanäyttelyä Eduskunnassa. Mielenkiintoinen läpileikkaus menneistä ajoista kuvin ja selityksin.
Samalla meille kutsutuille esiteltiin koko taloa ihan eri kantilta mitä noin arkielämässä sitä vilauksina näkee telkkarissa.
On se vaan komea talo ja miten kauniita huonekaluja siellä onkaan.
Kohtahan tuo menee remonttiin joten nyt oli hyvä hetki visiitille.

Kärsimätön?

Haluan kesän tänne nyt ja heti.

Ystävänpäivänä

Olympiadi

Niin sitä on tullut istuttua telkkarin edessä.

Sotsi on ollut tapetilla.

Olen katsellut kuinka lapset ovat laskeneet laudoillaan hyvin kuoppasilla rinteillä, tosi pelottavaa touhua.
Sitten olen seurannut kuinka hyvin trimmit miehet kireissä ja värikkäissä trikoissaan ovat menneet siloista jäätä pitkin tosi lujaa hyvin kiiltävillä hokkareillaan.

Samalla syntyy sukkaa, Jännitystason mukaan syntyy myös silmäpakoja ja virheitä joita sitten siinä hämärässä saa korjailla.
Samperi kuinka rasittavaa.

Ja sama jatkuu nyt jonkin aikaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Osa mietteistäni kulkee jotenkin jo kevään merkeissä.
Ostanko siemeniä ja mitä sitä laittaisin?
Näissä mietteissä - hyvää päivän jatkoa :)

Sotsin olympialaisten avajaiset

Telkkarista napsittuja kuvia upeasta spektaakkelista

Nyt se alkoi!

Mahtava aloitus. Olisipa saanut olla mukana.
Nyt sitten kuluukin tovi telkkarin edessä.
Eiku puikot sauhuamaan siinä samalla.

Aurinko armas

Onni on AURINKO ja SININEN taivas :)
Olen mä vaan niin reipas. Pukeutuminen tohon kovaan pakkaseen on tavallaan taitolaji. Mutta ulos on päästävä. Löysin vihdoin sen mun vuosia sitten ostamani lakin jonka ostin ihan näitä kelejä varten ja se on osoittautunut melko passeliksi päävärkiksi. Untuvatakkia ja toppahousua päällä, niin mikä se on kävellessä.

Kyllä oli kaunista.

Ihan en vielä uskaltautunut jäälle mutta ant ajan kulua, ehkä sitten joskus taikka sitten ei. Rannalla sitten vain napsin muutamia kuvia kunnes sormet kohmettuivat. On se jäätynyt merikin kuvaamisen arvoinen asia.

Näin joulun jälkeen

Näin se vaan on, että oli lumeton joulu. Niin, ja lämmin.

Ensimmäinen joulu täällä. Siitäkin suoriuduin melko mallikkaasti. Itse asiassa joulu oli ihana, rauhallinen ja herkullinen.

Vähän ihmetyttää etten saa tänne blogiin aikaiseksi mitään kertomisen arvoista vaikka koko ajan olisi jotain mistä voisin kirjoittaa,  Mulla taitaa olla niin nastaa etten vain jouda kirjoittaa.

Oliskohan tämä hyvä uudenvuoden lupaus: "pidän parempaa huolta blogistani"? Ei taida olla!!

Kaikenmaailman lupaukset ovat ihan hanurista sillä ne jos mitkä syllistävät. Tai siis niin luulen. Paree vaan jättää lupailematta yhtään mitään.

Aikajana kuvia lenkkini varrelta

12 01 2014 - ensilumi

26 11 2013

13 11 2013

Teatterin jälkeen

Auringon laskun aikaa.

Syykö säässä vai mitä?

Olematon bloggaamiseni on vain jatkunut vaikka aika ajoin ravistelen itsestäni irti jonkinmoista kirjoittamisen inspistä. Vaan ei oo irronnut, ei mitään.

Kuvia olen napsinut uudella kännylläni mutta nekin ovat jääneet vaan ittensä ihailtaviksi.

Tää syksyhän oli niin kuvauksellinen että en moista edes muista.

Minua on siunattu sillä että lähistöllä on aivan upea lankakauppa. Olen tuhannen kerran suunnannut askeleeni sinne ja ostanut jopa varastoon. Ant nyt odottaa räpäskä kelejä niin sitä mukaan otan niitä työn alle. Onhan mulla aivan ihanat lenkkimaastotkin joita olen käyttänyt ahkerasti. Olisko näissä syy että bloggaaminen on jotenkin jäänyt.

Kesä on ohi :(

Likinäköisen maailmaa :)

Kohden Porkkalan aukkoa .
Mutta mistä toi kivi tonne tuli?

Osaanko ostaa puhdasta ruokaa?

Otsikko antaa ymmärtää että jokapäiväinen ruoka on mielessäni.

Olen huono keittiö ihminen.
Laiska ja saamaton.
Minule kun riittäisi voikku silloin tällöin ja se olisi siinä.
Mutta kun  pitää välttää hiilareita kohonneiden sokeriarvojen vuoksi. Eikä noissa kolesteroliarvoissakaan ole mitään millä kehuskelisi.

Ruoan puhtaus mietityttää.  Nautinko torjunta-aineita huvikseni? Ja mitä muuta saan kun ostan jonkun tuotteen. Suljenko silmät ja korvat että voin rauhassa syödä valintojani?

http://www.gmovapaa.fi/ajankohtaista/kotimaan-uutiset/

Tuoteselosteet kertovat osan totuutta ja loppuja en edes ymmärrä. Kuinka sitä voi ja osaa ostaa oikein?
Minusta niin väliä enää tässä elämän vaiheessa, mutta miten on noiden lapsukaisten laita joiden elämä on vasta alussa.

Suomessa kasvatettu on puhdasta, niin tietty tuumaan. Mutta onko se?
Onhan meilläkin torjunta-aineemme joita käytetään rikkakasvien torjuntaan. Maalla asuessani tunsi sen hajun kun ainetta levitettiin peltoon. Onkohan se vielä yleistä nykyäänkin, niin sitä en tiedä?

Omat kasvatukset olisi ihan jees mutta se ei aina ole mahdollista siinä laajuudessa kun tarvittaisiin.
Noh, ei tässä nyt auta itku markkinoilla. Kauppaan on mentävä ja sassiin.
Hei vaan!

Posliinikukan murhe

Ressukka potee "lehtisatoa".
Vaikka on saanut saman hoidon kuin ennenkin, niin ensimmäinen vuosi kun se pudottaa lehtiä. Varmaan selvä vihje että nyt olisi aika uuden mullan ja suuremman purkin.
Ja ihan aiheesta. En ole sille koskaan vaihtanut isompaa purkkia kun olin käsittänyt että viihtyy pienessä ruukussa ja vuosia. No juu - rajansa kaikella, sanoi posliinikukka.
Elikkä mullan hankintaan ja uuden purkin ostoon. Ei meillä saa kukaan kärsiä.
Samaa vikaa on nykkatyräkissä. Se kanssa kellastuttaa lehtiään näin talvella, mutta siihen olinkin jo tottunut. Sitä se on tehnyt aina mutta kasvattanut kamalasti uusia lehtiä kesällä.
Sitä en nyt murehdi - aika ja valo korjaa sen.

Son niinku Joulu lähestymässä

Tästä on kulunut vain hujaus siitä hetkestä kun suljin kasvihuoneen oven ja tuumasin että nyt on aikaa kaikelle muulle tekemiselle. Ja katin kontit.
Joku pöllii mun tunteja joka päivä. Miten niin? No niin vaan on. Kait mä sen tiiän. Koska aamusella ne on kaikki tallessa ja niitä on hurjan monta tuntia ja vain ihan omaan käytettöön. Mutta ei mene kun tovi niin tunteja on vain hävinnyt, eikä sitä vajaalla tuntimäärällä enää ennätä kaikkea suunnittelemaani toteuttamaan. Joo - sitä on kovasti fundeerattu, että minne ne vain häviää. Hyvät tunit kadoksissa.

Mutta se Joulu. Se on taas tulossa.
Huomenna menen katsomaan mitä City on keksinyt ostavien asiakkaiden rahojen menoksi. Pidän pääni kylmänä ja järjen (heko, heko - minkä järjen) koko ajan skarppina.
Kait siinä vaan niin käy, että löydän jotain ihania lankoja kudottavaksi :)
Tuosta reissusta sitten toiste.