Aurinko armas

Onni on AURINKO ja SININEN taivas :)
Olen mä vaan niin reipas. Pukeutuminen tohon kovaan pakkaseen on tavallaan taitolaji. Mutta ulos on päästävä. Löysin vihdoin sen mun vuosia sitten ostamani lakin jonka ostin ihan näitä kelejä varten ja se on osoittautunut melko passeliksi päävärkiksi. Untuvatakkia ja toppahousua päällä, niin mikä se on kävellessä.

Kyllä oli kaunista.

Ihan en vielä uskaltautunut jäälle mutta ant ajan kulua, ehkä sitten joskus taikka sitten ei. Rannalla sitten vain napsin muutamia kuvia kunnes sormet kohmettuivat. On se jäätynyt merikin kuvaamisen arvoinen asia.

Tautologinen elämäni

Että minulla on ollut hupia :)
Ajankuluksi olen selaillut blogiani (uutta ja vanhaa) ja todennut että kirjoitan ja kuvaan ihan samoja asioita vuosi vuodelta (kunnes dementia minut tästä pelastaa).

Aloitin varovaisen bloggailun 2006. Ajatuksena oli laittaa vain semmoinen kuvablogi, koska tunsin omat sanalliset rajani. Muistan kuinka laittelin ottamiani kuvia nettiin ja totesin että "hei - ei tästä tuu mitään". Oli ne niin vaan jotenkin "hengettömiä".

Oli otettava käyttöön suunnitelma B. Päiväkirja pihan tapahtumista ja tietty jotain sisätiloista, koska onhan se talvi aina niin tapahtumaköyhää (minulle) mitä tulee pihan ja puutarhan hoitoon.
Okei! Niin sitten tehtiin ja olen ollut ihan tyytyväinen koska olen voinut hakea näytille sen mitä tapahtui silloin ja silloin. Aivan kuin muistitikku. Perustapahtumat tallessa ja joskus jopa kuvin kerrottuna.

Nyt kun selailen kuukausittain noita blogeja huomaan todellakin eläväni traditionaalisesti :) Aina samat jutut, samat kuvakulmat, samat aiheet - kaikki on aina vain sitä samaa. Aika hyvä ihmisestä, joka karsastaa traditioita ja pelkää fakkiutuvansa johonkin yhteen ja samaan roolimalliin. Olisin halunnut olla räväkkä mimmi, mutta toisin on käynyt.
On tullut todistettua: kylvän aina samoihin aikoihin (no se nyt on ymmärrettävää), trimmaan koissun samoihin aikoihin, otan kuvia santuista (ym. kodin kukista) samoihin aikoihi, kudon/virkkaan samoja asioita samoihin aikoihin. Otan kuvia aina vain samoista asioista ja samoista aiheista. PÖH!!
Kävisin edes jossain, niin tulisi uusia aiheita.

Panen pari vanhaa kuvaa edellisestä blogistani ja muutaman uuden ihan vain vertailuna Maaliskuun erilaisuudesta :)

30.3.2007

20.3.2008

24.3.2009

22.3.2010

26.3.2011

Pihalla

Ihana aurinkoinen päivä, aivan kevään tutua. Katolta on tussahtanut alas niitä lumia mitä pari päivää sitten sinne satoi. Muutoin kuuluu satunnaista lirinää.  Linnut ovat kevään tunnelmissa.
Mustarastas luritteli surullista sävelmäänsä aamuvarhain, tintit titityytään ilmoittelee ja jossain kaukana sinitaivaalla kuuluu lokkien ilakointia. Tikat kilvan pärisyttelevät puunrunkoja.

Kävin kasvihuoneessa hakemassa lisää istutuspurkkeja ja samalla otin todistusaineistoa jänöjussien tekosista. Alimmassa kuvassa on esillä entiseksi muuttuva omenapuu suoja-aidoista huolimatta. Ei avittanut metrinen aita. Se on paikoin painunut kasaankin. Toisessa paikassa oleva omenapuu on melko hyvin säästynyt, mutta siinä olikin petonirautaristikko. Siihen ei jänön nojaamiset vaikuttanut.
Vaikuttaa siltä että en ryhdy hedelmäviljelijäksi, en ainakaan tässä elämässä.

Kevättä odotellessa

Kaksi kastelukannua kenottaa kasvihuoneen hyllyllä.
Koska toimet alkaa?
Lämpötila oli + 22 astetta.

Pihalla on kinoksissa lunta jotain puolitoista metriä. Sen sulattamiseen tarvitaan aikaa ja (minun) kärsivällisyyttä. Jos veikata pitää... sanoisin että ei ainakaan Vappuun mennessä niistä päästä eroon.
Nyt jo alkaa pihan kävelyreitit olla jäässä. Kompostille meno muodostuu helposti seikkailuksi. Missähän mun piikit ovat? Pakko kait ne on vain laittaa kenkiin vaikka inhoan niitä.

Taimipurkeissa tapahtuu kaiken moista. Ainakin voin sanoa että hukun chilin taimiin. En osannut aavistaa että ne melkein kaikki lähtivät kasvuun. Tietty tässä ei vielä voi tietää miten jatko menee, mutta edelliseltä kerralta on muistissa että kyllä ne aika hienosti jatkoivat kasvua. Mikään chilitarhuri minusta ei kuitenkaan tule. Edellisellä kerralla sain kolmesta taimesta yhteensä neljä chiliä. Jeps :) Ei riittänyt ihan jakoon asti.

Tarkastin ruukkutilanteen ja poistin aarteistani osan. Tuskin edes tämä määrä mahtuisi koko kasvariini ;D

Melkein viimeisellä hetkellä...

... saatiin lumet katolta. Talon toisella puolella se tapahtuukin itsestään, matkaakin sillä on kehden kerroksen verran.  Tällä puolella se vain viipyy ja viipyy. Nyt aikoi lumimassa tulla yhdellä kertaa alas ja meinasi napata tikkaat mennessään. Onneksi saimme nopeasti apua.
Luntakin on tullut koko ajan lisää.
[huokaa syvään] Milloin tämä loppuu?

Ei sikseen, on tämä maa kumminkin (lumesta huolimatta) hyvä maa. Ei stressiä maanjäristyksistä eikä tsunameista. Sitä pitäisi olla vain nöyrempi ja hyväksyä lumet ja pimeä niine hyvineen. Niin teenkin - mitä nyt jonkin verran marmattelen näin talven aikana. Sitten olen taas hiljaa (...kunnes kuumuus alkaa vaivata)!

Simpurasti lunta

Luoja on suonut että saan nauttia lumesta enemmän kun olen toivonut. Tuuliviirikin on jo juuttunut ahtojäähän. Minne tätä lumimassaa enää siirtelisi kun kinoksetkin ovat niin korkeita. Tämmöinen lyhyenläntä naisihminen ei pysty lumilapiolla/kolalla enää viskomaan uutta lunta niiden päälle. Kinoistakin vain valuvat takaisin lähtöpaikkaan. Voisin sanoa että nyt on aika raivostuttavaa aikaa.

Mutta on hyvääkin :) Komposti on lämmennyt jo + 34 asteiseksi. Jeshhh!!

On lunta tulvillaan

Nyt sitä on taas. Vähempikin määrä olisi rittänyt ;) Minne näitä massoja enää laittaisi?

Ei aina sada lunta

Voi sitä olla näinkin sinisiä hetkiä.
Harmittaa vain kun ei ollut kunnon kameraa juuri tähän hetkeen. Pitikin mennä tuon objektiivin rikki.
En osaa ottaa säällisiä kuvia tällä luurilla :)

On vain niin kaunista

Puuterilunta on taas tullut koko päivän.
Se on kuitenkin niin kaunista ikkunan läpi katsottuna. Kamerana toimi kännykkä joten kuva on sen mukainen. Muuta en saa kun objektiivi on kunnon kamerasta rikki ja odottaa korjaajaa. Jahka sinne suuntaan olen menossa.

Päivän lumikuva

Olemme kohta kuukauden saaneet ihailla näitä lumimaisemia. Nyt kuu on kasvussaan (näkyy tuolla puiden takana) ja nyt varmaan sää sitten muuttuu johonkin suuntaan. On luvattu tuulta ja lisää lunta. Katsotaan miten tässä sitten käy. Olisin mieluusti katsellut tätäkin maisemaa. Lisää lunta en olisi kaivannut mutta kait sitä on vain otettava vastaan mitä ylhäältä annetaan. Pakkaset saisivat sijoittua sinne - 5 C. Se sopisi minun hipiälle paremmin.

Meillä on lunta, meillä on lunta

No nyt sitä on. Maisemat on kuin postikortista.
Kaikki hyvin kun ei itse tarvitse tehdä sen siirtämiseen mitään duunia.

Ei oo lunta, ei.

35 kilsan ero

Tästä meidän pihasta on keskustaan jotain 35 kilometriä. Ei paljon mitään.
Mutta niin suuri ero se kuitenkin on, että kun keskustassa ei oo lunta enää laisinkaan niin täällä taas maa on valkoisenaan ja sitä on määrällisestikin melkoinen kerros.
Minulla taitaa olla lumisyndrooma.
Huomaan tarkkailevani kelikameran kuvia seuratakseni miten paljon muilla on lunta ja vertaan omaamme. Täällä nimittäin tuntuu aina olevan yläkanttiin lunta muihin paikkoihin verrattuna. Se vain aina jotenkin osuu juuri meille.

Luonnon suomaa valkoisuutta

Nyt sitä taas on! Ja miten sievän näköistä - ikkunasta katsottuna.