Ei taida olla ihan City kani ;)

Hah haa... ei se eläinmaailma jää yksistään tänne susirajan taa vaan sitä löytää kameran linssillä myös kaupunkien pihamaista.

Siinä se rusakko vain köllötti kuusen kupeessa ja lumen alta esiin tulevan hiekkalaatikon siimeksessä.
Mukava paikka. Aurinko paistoi ja lämmitti maata. Siinä oli hyvä olla.

Ja mikään ei pääse rusakkoa yllättämään, onhan nuo antennit koko ajan toiminnassa. "Turvallista" tuumasi pihassa vieraileva rusakko. Kaupungissa koirat ovat kiinni ja kissoista ei ole mitään harmia tuon kokoiselle koipeliinille.

Kaupunkielämä on sille tuttua. Toisin on minun kanssa, joka joutuu opettelemaan koko sen sektorin uudelleen. Noin 40 vuotta sitten muutin kerrostalosta pois ja nyt palaan siihen asumismuotoon takaisin.
On aika opetella uudet tavat ja uudet elämän moodit.

Pihalla

Ihana aurinkoinen päivä, aivan kevään tutua. Katolta on tussahtanut alas niitä lumia mitä pari päivää sitten sinne satoi. Muutoin kuuluu satunnaista lirinää.  Linnut ovat kevään tunnelmissa.
Mustarastas luritteli surullista sävelmäänsä aamuvarhain, tintit titityytään ilmoittelee ja jossain kaukana sinitaivaalla kuuluu lokkien ilakointia. Tikat kilvan pärisyttelevät puunrunkoja.

Kävin kasvihuoneessa hakemassa lisää istutuspurkkeja ja samalla otin todistusaineistoa jänöjussien tekosista. Alimmassa kuvassa on esillä entiseksi muuttuva omenapuu suoja-aidoista huolimatta. Ei avittanut metrinen aita. Se on paikoin painunut kasaankin. Toisessa paikassa oleva omenapuu on melko hyvin säästynyt, mutta siinä olikin petonirautaristikko. Siihen ei jänön nojaamiset vaikuttanut.
Vaikuttaa siltä että en ryhdy hedelmäviljelijäksi, en ainakaan tässä elämässä.

Voihan provinssijänö minkä menit tekemään

Hankikanto ja lepsu verkotus, sekö koitui omenapuuta vammauttavaksi vaurioksi?
Markilla pyörii sen seitsemän rusakkoa ja varmaan muutakin talttahammasta. Liekö Citykanit meille muuttaneet?
Että ne mun Åkerön kuorivat. Hypinkö tasajalkaa ja savuan suivaantuneena?
Onneksi eivät runkoon päässeet. Kyllä nuo alaoksat tuon kestää - tai siis niin luulen.

Kauriin maamerkkejä

Näin märkää ja vellistä maata en muista koska olisin nähnyt. Ei tuonne pellolle kannata edes ajatella menevänsä. Saappaat ne siinä vain ryvettyy pahan kerran.

Jokin kauris oli ajatellut käydän napsimassa kaikkea sitä mitä vielä siellä pystyssä jökötti. Olihan siellä. Lehtikaalia, sidesalaattia, mausteita ja tietty kehäkukkia ja muuta sitkeyden sissiä. Kaikki sidesalaatit ja kaalit oli kaluttu pois. Mutta mahtoi sillä kauriilla olla iljettävä olo kun sorkat ovat vajonneet todella syvälle savivelliin. Noilla terävillä sorkan kärjillä sehän vajoaa kuin veitsi voihin.

Ihan kivahan se tähän aikaa vuodesta on, että tuo vihanneskasvien määrä jotain kiinnostaa.
En ole meidän rusakkoa nähnyt toviin näillä nurkilla. Onkohan se joutunut mettämiehen pataan? Tosi sääli, vaikka se kaikenmoista harmia saikin nakertelullaan aikaan.
Nyt pitäisi kiiruusti saada verkot omenapuiden ympärille, jos se kuitenkin on vain visiitilla naapuripiirissä.
Naapurin kissa on pitänyt myyräkantaamme siedettävissä rajoissa. Meidän vanhenevista kissoista ei enää siihen ole, kun ovat enää vain satunnaisesti ulkona. Kaiken sairastelun jälkeen on paras pitää ne vain sisällä.