Olen säästellyt tuollaisia kaposia runkoja ajatuksena tehdä pätkä aitaa kasvihuoneen reunaan. Ilmat ovat vain olleet kaikkea ruumiillista työtä haittaava, joten tein sen tänään. Nyt on tirppojen ruokintapaikatkin jo järjestetty paikalle. Eikös tämä ole selvä sykysyn merkkit kun automaatit ovat jo esillä. Toki ne ovat ja pysyvät vielä pitkään tyhjinä. Mutta tuo aita. Minusta se on niin soma. Ja itse tehty. Siinä on sitä kansallisromantiikkaa.
Mustasilmäsusannat ovat kasvaneet hämmästyttävän hyvin kasvihuoneen seinää vasten asetetussa katiskaverkossa. Niiden välissä on hajuhernettä ja kuvan vasemmassa laidassa olevaa "mikälie" mehikasvia. Sitä oli siskon antamassa joulukukka-asetelmassa. Otin talteen ja vaalin koko pimeän talven. Latvoin sitä aika ajoin, joten niitä kerääntyi purkkeihin jonkin verran ja kevään koittaessa sain ne kasvattamaan juuretkin. Nyt ne ovat keijukasmaisin kukin somistaneet niin kasvihuonetta kuin näitä köynnöksiäkin. Aivan ihana. Kokeilen saanko pidettyä ne hengissä vielä ensi kesää ajatellen.
Marketat, heliotroopit ja pelakuut samassa purkissa. Pelarkoniat ovat hätää kärsimässä niiden joukossa. Nämä selvisivät hyvin kuumuudesta koska ovat hyvin isoissa ruukuissa. Mutta kaikki ne kesäkukat jotka ovat pienissä ns. parvekelaatikoissa ovat aivan nääntymisen partaalla vaikka olen ne kastellut ja lannoittanut säännöllisesti. Oletan että juuristo on vain paahtunut kuukauden kestäneessä kuumuudessa.
Isot samettikukat ovat nyt kauneimmillaan. Ei kyllä ikinä uskoisi siitä illin tillin pienestä siemenestä tämmöisä kasvavan. Siis - ensi vuonna uudelleen.
Pari kuvaa kimalaisista. Niitä on ollut nyt aivan hurjat määrät ja minä jotenkin pidän niistä. Ne ovat niin hellyttäviä karvapalloja ja niiden ahkeruus on aivan ihanteellista. Jospa minäkin saisin osan tuota intoa itselleni. Ampiaisia ei ole näkynyt kuin muutama koko tänä aikana eikä niiden pesiä ole halkopinoissakaan (joka on tietty melkoinen helpotus). Mutta on se huolestuttavaa kun jokin elikko niin täysin häviää elinpiiristä.
Lällis lää - jäi peuralta syömättä pari punaista liljan vartta ja nyt ne kukkivat. (Varmaan ne yöllä syödään!) Tämä on varmaan pihan kaunein lilja ja sen tuoksu on ihana.
Ja nämä mustanpuhuvat pilvet antoivat 20 mm vettä mittapurkkiin. Oli ukkostakin mutta ne menivät tämän paikan kummaltakin sivulta joten säästyimme siltä pahimmalta myräkältä. Maa ja metsä oli niin rutikuivaa, että mielessäni näin jo kaikenmaailman metsäpalot sun muut kauhujutut. No - se oli ja meni. Nyt on normaali ilma ja nyt pääsen hommiin.
